keskiviikko 28. elokuuta 2013

Miten kesä meni?

Kesä meni hyvin, lähes suunnitelmien mukaan. Toki matkan varrelle mahtuu yhtä sun toista, mutta nyt triathlon-kisakauden päätyttyä voin kyllä sanoa, että en voisi olla tyytyväisempi tämän kesän antiin.

Mutta lähdetään liikkeelle keväästä, joka on kuitenkin tärkeää aikaa treenaamisen kannalta. Huhtikuussa tehty ensimmäinen treenileirini Espanjassa oli kyllä ehdottomasti kevään parhaita juttuja, sillä etenkin pyöräkilsoja tuli siellä sen verran kivasti kasaan, että sen avulla pyöräilyynkin löytyi heti ihan hyvä tuntuma. Hyvien juttujen lisäksi keväälle mahtui vähän huonompiakin juttuja, kun kipeänä ollut jalka esti ja lyhensi juoksutreenejä aika oleellisesti muutaman kuukauden ajaksi. Onneksi vaiva kuitenkin saatiin kuriin ennen kisakauden alkua. Juoksukilsat kevään aikana olivat todella vähäiset, mutta vauhti löytyi kelvolliseksi ilman sen kummempaa kilometrien keräystä. Lisäksi keväällä sairastettu vesirokko ei nyt ihan kuulunut suunnitelmiin, ja sen takia tuli viikko täyslepoa ja toinenviikko superkevyttä, mutta pääsin siitä kuitenkin lopulta "helpolla" eroon, eikä mitään jälkitauteja ilmaantunut. Edellä kerrottujen juttujen takia kaikki kevään juoksukisat jäi juoksematta, ja kesäkuun alkaessa into kisata alkoi olla jo aika suuri.


Kesäkuu lähtikin käyntiin heti melkoisella kisaputkella, kun kävin peräkkäisinä viikonloppuina Vantaalla, Sääksissä ja Nastolassa. Vantaan kisa oli tukkoinen, mutta eipä sinne kevenneltykään. Sen jälkeen viikko kevyttä ja Sääksin SM-sprinttiä kohti. Viikolla ehdin sairastaa flunssan, joka ei onneksi äitynyt kovin pahaksi. Lauantaina fiilis oli suht terve, ja tuloksena SM-sprintistä 7. sija. Uinti meni huonosti, pyörä ja juoksu kulki hyvin. Sääksin jälkeen vielä Nastolaan perusmatkalle. Se olikin kisa, jonka varmasti muistan pitkään hankalista olosuhteista. En ole koskaan aiemmin kisannut sellaisessa tuulessa! Iso selkä teki kunnon aallot uintiosuudelle ja pyörälläkin sai välillä painaa aikamoiseen vastatuuleen. Onneksi omat jalat toimivat kivasti, ja vaikka aika ei kummoinen ollutkaan, niin kisasta jäi hyvä fiilis.


Seuraava kisa oli heinäkuussa Voimarinteellä perusmatkan muodossa. Siellä uinti alkoi jo muistuttaa sitä mitä olin odotellut, mutta vastaavasti pyörän ja juoksun osalta ei oikein löytynyt kisafiilistä. Pyörällä matkustin ja juoksussa sentään edes yritin, mutta voimat loppui ekan 5km:n jälkeen. Viime kesän hyvä suoritus siellä vaihtui tälle vuodelle kesän huonoimmaksi kisaksi, mutta aika sentään parani useammalla minuutilla. Voimarinteen jälkeen mielessä oli jo Joroisten sprintti, jota odotin innolla. Joroisten kisa oli yhtä kiva kuin viime vuonnakin ja kaikki meni nappiin.


Joroisten jälkeen oli hetki aikaa treenata ja valmistautua Kuopioon. Kovana treeninä ennen Kuopion kisaa menin Iisalmessa sprinttimatkan, joka sujui juuri suunnitelmien mukaan. Uinti ok, pyörällä muistin ajaa peesikiellosta huolimatta ja juoksussa kipitin hyvää vauhtia maaliin. Sieltä hyvällä mielin valmistautumaan kohti kesän kovinta koitosta. Kuopion kisasta lienee turha kertoa sen kummemmin, päivä oli hyvä ja kaikki meni omalta osaltani juuri niinkuin piti.


Kesän parhaat palat oli ehdottomasti Joroinen ja Kuopio, sillä niissä meno tuntui erityisen hyvältä ja tuloksellisestikin kisat olivat hyviä. Selvästi tämä loppukesä oli mun vahvinta aikaa, joka nyt on ihan luonnollista tuon kevään takia. Kisojen välissä sain tehtyä hyviä ja kehittäviä treenejä, ja muistin välillä jopa levätäkin.

Kuopion jälkeen takki oli kyllä vähän tyhjä ja parin viikon huilailu teki varmasti hyvää. Mielenkiinto lähteä rakentamaan tulevaa treenikautta on nyt hurjan kova ja into treenata varmaan suurempi kuin ikinä.


Vähän vielä juttua kesän vauhdeista. Uinti parani talven aikana aika ison harppauksen altaassa, mutta vauhti ei todellakaan siirtynyt avoveteen. Eihän se nyt varmaan kovin monella niin menekään, että allasvauhti siirtyy avoveteen suoraan, mutta jäin kyllä aika (=todella) kauaksi niistä ajoista, mitä allasuintien perusteella olisi voinut odottaa. Syitä on varmasti useampia, enkä jaksa niitä nyt edes alkaa ruotia, mutta sen verran voin kertoa, että nyt talven aikana altaassa treenataan taatusti enemmän vauhtikestävyyttä. Ja sitten samalla toivotaan, että edes suurin osa siitä saavutetusta vauhdista saataisiin siirrettyä ensi kesäksi avoveteen. Kyllähän ne ajat kesästä 2012 parani (1500m aika noin 2,5-3min), mutta olisi voinut parantua enemmänkin.


Pyörävauhditkin kasvoivat, ja ajaminen on muutenkin tuntunut kokoajan helpommalta, mutta edelleen löytyy aika selkeä parantamisen kohde - kovin on vaikeaa laittaa itseään oikeasti koville pyörän päällä. Ajoittain saattaa onnistua ihan kohtalaisesti, välillä ei sitten ollenkaan. Jollain pitäisi iskostaa päähän se, että ei saa heti hidastaa kun alkaa tuntua ikävältä ja jalkoja hapottaa.

Juoksu on mulle taas pyöräilyn vastakohta, siinä ei haittaa vaikka tuntuukin pahalta. Jollain ihmeellä siedän edelleen ikävää tunnetta juostessa huomattavasti pyöräilyä paremmin. Toki juostessakin on päiviä, kun tekee mieli alkaa hidastella ja laiskottaa, mutta pääasiassa siinä kykenen sentään käskyttämään itseäni pitämään vauhdin edes jonkinlaisena. Ehkä se on sitten se luonnollisin juttu mulle, kun vauhtikin tuntuu kasvavan aika vähällä työllä. Kesän aikana sain mukavasti aikoja parannettua uusiin lukemiin, kun vitonen on nyt juostu alle 21min ja Kuopion kympin aika oli varsin mieleinen 42.12. Toki ajat eiät ole virallisia tri-kisojen osuusaikoina, mutta kylläpä noissa kisoissa reitit taisivat olla aika oikean mittaisia. Toivottavasti sama suunta jatkuu ensi vuodellekin, niin onpahan edes yksi osa-alue triahtlonissa, joka ei juurikaan aiheuta turhaa päänvaivaa ;).

Ja vaikka niin vauhtien kuin tulostenkin kannalta olen tyytyväinen kesään, niin ensi kesänä aion olla vielä nopeampi ja parempi triathlonisti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti